Sotamies-Joose löytää manillaköyden huoltotieltä. Hän päättää viedä sen seuraavien lomien aikana vaimolleen pyykkinaruksi kotiin. Ongelmana on, että rintamalta ei saisi viedä mitään armeijan omaisuutta. Se tulkittaisiin varastamiseksi ja jos siitä sattuisi kärähtämään, ei hyvää seuraisi.Niimpä Joose päättääkin olla ovela ja kierityttää köyden sotakavereidensa avustuksella vartalonsa ympärille vaatteiden alle.
Lomien aika lähestyy ja lomalaiset pakkautuvat junaan, Joose mukaan lukien. Junassa miehet sitten kertoilevat toisilleen ajan kuluksi mitä ihmeellisimpiä kertomuksia, yllättäen sotaan liittyen. Pelaavatpa he myös porukalla korttia.
Manillaköysi aiheuttaa Joose-paralle vaikeita hengitysvaikeuksia ja ahdistusta.
Päähenkilö Joose on perheellinen mies. Hän on maanviljelijä, joka on joutunut lähtemään rintamalle sotaan Suomea puolustaakseen.
Toinen ns. päähenkilöistä oli hullu vääpeli, joka esiintyy kirjassa pitkässä tarinaosuudessa. Häntä pidetään erikoisena miehenä, mutta taitavana sodankävijänä ja opettajana.
Mielestäni tapahtumat kirjassa olivat kummallisia. Junassa esim. kerrotaan erittäin naturalistinen kertomus siitä, miten siat söivät taistelutantereelle mätänemään jätettyjä ruumiita.
Teoksen rakenne oli outo. Tapahtumissa hypittiin sinne tänne, välillä oli kerrontaosuuksia ja välillä katsottiin sivullisten erikoisia tapahtumia kertojan näkökulmasta.
Kirjailija Veijo Meri antaa teoksessaan sodasta hullun ja joksenkin humoristisen vaikutelman. Köysi Joonan ympärillä ilmiselvästi kuvastaa sotaa. Miten Joose kantoi ympärillään köyttä eli "sodan tapahtumia" ja miten hän kärsi sen köyden takia.
Kirja oli mielestäni sekava, mutta ajoittan ihan hauskaakin luettavaa. Tunsin kuitenkin kirjan loppuun luettuani, etten saanut siitä juuri mitään irti. Teos taitaa olla nuorille hyvin haastava..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti